Pentublogi 2018: kesäkuuta 2018

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Lääkärintarkastus ja sirut

Maanantaina pennut olivat siis eläinlääkärintarkastuksessa. Sunnuntaina päätin äitini avustuksella kylvettää koko kakkiaissakin, jotta olisivat puhtaita eläinlääkärissä. Järkyttynyt sakki ammeeseen, jonka pohjalle laitettiin liukuesteeksi pyyhe. Vettä ja tilkka kirsikankukan tuoksuista koirashampoota. Tuli niin puhdasta ja valkoturkkista porukkaa. Hetkeksi... Jengi olikin sitten maanantaiaamuksi järkännyt pikku pikku yllärin. Haistoin jo ennen pentuhuoneen ovea avatessani, että nyt on enemmän kuin yksi kikkare aitauksessa. Noh, nämähän olivat järkänneet oikeen kunnon kakkakatastrofin ja jokaisen valkoisen hohtanut turkki oli saanut ruskean raidoituksen. Pääsivät sitten uusintapesulle. 😅

Eläinlääkärissä pennut olivat yllättävänkin rauhallisesti. Sirunlaittoon ei muut edes reagoineet, paitsi Hulda ja valkoinen poika rääkyivät muidenkin edestä. Pennut tutkittiin päästä varpaisiin, kurkattiin korviin ja suuhun, tsekattiin silmät, kuunneltiin sydäntä ja etsittiin pojilta boltsit. Kaikki pennut sai priimalausunnot, tervettä sakkia. Pojilla oli myös molemmat kivekset oikeassa paikassa. Mustahäntätytölle tuli maininta lievästi kapeasta alaleuasta. Sillä alakulmurit kasvavat tällä hetkellä yläleuan ikeniä päin. Ei kovinkaan pahannäköinen onneksi verrattuna siihen mitä noilla partiksilla on nähnyt. Seuraillaan ja koitetaan itse painella hampaita ulospäin ja paljon palloleikkejä oikomishoitona. Seuraillaan.

Pepin hammaskalusto

Pentujen rekisteröinti Kennelliittoon meni nopsaan. Eilen lähetin tiedot menemään ja tänään aamulla tuli jo ilmoitus käsittelyn olevan valmis. Maksu Omakoiran kautta ja pennut ilmestyivät heti jalostustietojärjestelmään. Täältä heidät nyt löytää: https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKasvattaja.aspx?K=BLACK%20QUEBEC%27S&R=313

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Kuusi viikkoa

Pennut ovat tänään maanantaina kuusi viikkoa vanhoja. Enää pari viikkoa ja joudun heidät päästämään isoon maailmaan uusiin koteihin. Onneksi kaikille on sopivanoloiset kodit löytynyt.

Tänään on tarkoitus mennä eläinlääkärintarkastukseen ja samalla saada tunnistesirut. Sen jälkeen penneleiden tiedot lähtevät Kennelliittoon ja rekisteröinti saadaan hoidettua loppuun. Hieman jännittää eläinlääkäritarkki, vaikka kaikki noista ovat terveen näköisiä ja oloisia rohkeita riiviöitä. Purennatkin näyttävät hyvältä, mutta eläinlääkäri saa niistä vielä virallisen lausunnon antaa.

Pentuja kävi perjantaina katsomassa lauma alle kouluikäisiä lapsia, kun ystäväni kävi veljensä lapsien kanssa kylässä. Hyvää treeniä pennuille. Eipä pentuja tuntunut paljoa haittaavan, vaikka meno oli aikamoista. :D Imuriinkin on tutustuttu tällä viikolla paremmin, kun tällä kertaa en siirtänyt pentuja tieltä siivotessani. Hilma (Paksu-Bertta) tuli ensimmäisenä mölyvälinettä ihmettelemään ja heti perässä kiiti heti Peppi (mustahäntätyttö) sekä Hulda (läikkätyttö). Muut tyytyivät katselemaan pahvilinnasta menoa.

Peppi on kyllä ihan loistava tapaus. Aivan kun äitinsä ja isosiskonsa Alma pienenä. Missä vaan tapahtuu, on tämä tyyppi ensimmäisenä paikalla. Kun menee ulos ja varmistaa, ettei pennut tule perässä, on tämä tyyppi oven sulkemisen jälkeen jaloissa pyörimässä. Yhtenä iltana viedessäni pentuja nukkumaan pentuaitaukseen koirahuoneeseen, vein ensin Pepin ja lähdin hakemaan toista pentua. Kun tulin takaisin, tuli Peppi ovella vastaan. Vein molemmat aitaukseen ja lähdin hakemaan kolmatta. Takaisin palatessa - yllätys yllätys - oli Peppi ovella vastassa. Tyyppi hyödyntää häikäilemättä myös pientä kokoaan. Mahtuu kaikkiin koloihin, mihin muut pennut eivät enää mahdu. Tämä neiti jäisi varmasti kotiin, jos voisin enemmän kuin yhden jättää itselleni. Aivan loistavan härski tyyppi eli täydeltä sydämeltään s-c-h-a-p-e-n-d-o-e-s. <3

Koitan ehtiä kirjoittelemaan eläinlääkäritarkin jälkeen kuulumisia reissulta. Alla muutama kuva sunnuntailta.

"Arvo "Black Quebec's Truly Madly Deeply (harmaa poika)

"Hilma" Black Quebec's The Blue Cafe (Paksu-Bertta)

"Hulda" Black Quebec's U Drive Me Crazy (läikkätyttö)

"Peppi" Black Quebec's The Cup of Life (mustahäntätyttö)

Black Quebec's I Don't Want To Miss A Thing (raitahäntätyttö)

Black Quebec's Let Me Entertain You (valkoinen poika)

maanantai 11. kesäkuuta 2018

5 viikkkoa

Kaikkien pentujen tuleviin perheisiin on nyt tutustuttu. Pennut ovat ottaneet vieraat rohkeasti vastaan. Myös isosiko Alman kanssa on päästy leikkimään. Alma on yllättänyt ja osannut leikkiä pentujen kanssa nätisti. Alma nuoremmista sisaruksistaan melkein tasan kaksi vuotta vanhempi ja aivan mahdoton energiapakkaus. Ei tainnut edes Elma olla niin mahdoton kiituri pentuna. Tai sitten aika on vaan kullannut muistot...

Viiden viikon iän kunniaksi on taas aika maistella matolääkettä, Erilaisia ruokia on myös maisteltu. Pääruokana Golden Eaglen Holistic Chichen Pyppy -nappulat ja AB-piimä. Siihen joukkoon ovat saaneet sian ja naudan jauhelihaa, lohisosetta ja naudan mahaa. Kaikki raakana tietysti. Lohi on saavuttanut suurimman suosion. Omaan nenään raa'an kalan hajuiset pennut (ja asunto) piimällä höystettynä ei ole kylläkään mikään kaikista herkullisin. Naudan mahaa maisteltiin vain kerran. Se ei oikein kelvannut. On kylläkin Elma-mamman suosikki.

Pennuille on varattu ensi maanantaille 18.6. pentutarkastus ja sirutusaika Annan Eläinlääkäriserviisiin. Sama paikka, jossa pennut ovat myös tähän maailmaan syntyneet. Tällä hetkellä ainakin purentojen puolesta näyttää pennuilla kehitys hyvältä. Purentaa olen seurannut tarkkaan, sillä edellisessä Elman pentueessa on kaksi alapurentaista. Myös mustahännän jalkaa olen seuraillut tarkkaan, mutta se kyllä tuntuu parantuneen muutamassa päivässä haaverin jälkeen. Eläinlääkäri saa jalan vielä tunnustella pentutarkastuksessa.

Alla video Elman ja pentujen leikeistä.

perjantai 8. kesäkuuta 2018

Kuvia neliviikkoisista

Muutamia kuvia neliviikkoisista. Tällä viikolla pentujen tulevat omistajat ovat käyneet pentuihin tutustumassa ja muutama muukin vieras on käynyt pentuja moikkaamassa.

lauantai 2. kesäkuuta 2018

Melkein jo neljä viikkoa

Pennut ovat tänään 26 vrk. Aika menee niin nopsaan, ettei paljoa ehdi koneella olla ja päivittää kuulumisia. Pennut sai tällä viikolla ensimmäisen kerran muutakin maisteltavaa kuin mamman maitoa. Alkuviikosta aloitettiin vellin maistelu ja loppuviikosta mukaan lisättiin raakaa jauhelihaa. Hyvin tuntuu maistuvan. Pojat hotkisivat vaikka kahdestaan koko porukan annokset. Painot ovat lähteneet myös reippaaseen kasvuun, kun ruoka on muuttunut. Seuraavaksi aletaankin maistelemaan nappuloita ja siirrytään neljä kertaa päivässä ruokintaan. Elma saa edelleen käydä imettämässä vapaasti, kun se haluaa. Tänään kyllä ensimmäistä kertaa komensi pentuja pois ahdistelemasta. Pennuilla on jo aikamoiset voimat ja repivät Elmaa aika surutta.

Keskiviikkona kävin Elman kanssa lääkärissä, kun huomasin sen vatsanahasta tulevan ulos n 10 cm tikkiä. Lääkäri totesi tikin olevan ihon sisälle neulottua sulavaa tikkiä, jonka sulamiseen voi mennä kolmekin kuukautta. Solmukohta tuntuu ihon sisällä. Lanka katkaistiin ihan ihon pinnasta ja loppu pätkä sai jäädä sulamaan ihon sisälle. Tilannetta tsekataan uudestaan, kun Elmalta poistetaan haljennut hammas pentujen muutettua uusiin koteihin.

Torstaina jouduttiin uudelleen lääkäriin. Tällä kertaa mustahäntäisen tytön kanssa. Keksiviikkona tulin myöhään vanhemmiltani kylästä, jossa pennut olivat myös mukana. Nostin pentuja autohäkistä ja kaksi tyttöä oli sylissäni. Valkoinen poika tunki päänsä häkin saranapuolelta ja kun työnsin sen takaisin, pääsi mustahäntätyttö rimpuilemaan sylistäni pois ja putosi maahan. Pentu loukkasi oikean takajalan eikä varannut sille painoa. Kokeilin jalan liikkuvuutta ja se taipui onneksi normaalisti eteen, taa ja sivuille, Otin pennun yöksi nukkumaan makkariin omaan boksiin.

Aamulla pentu oli kuitenkin edelleen kipeä. Itkuhan siinä ehti jo itsellekin tulla. Onneksi pääsimme lääkäriin heti aamulla ja koko takapää kuvattiin. Onneksi mitään ei ollut rikki, oikean takajalan polvessa oli pientä turvotusta, mutta lumpio paikallaan ja ehjä. Kotiin saimme tulehduskipulääkettä ja neuvon tulla takasin näytille, jos pentu ei ala lääkityksestäkö huolimatta varaamaan painoa jalalle. Onneksi tytön kunto kohentui melkein heti lääkkeestä ja nyt se jo kävelee normaalisti. Huomenna otan pennun varmuudeksi mukaan Donnan fysioterapiaan ja pentu saa laserhoitoa polveen, mikä nopeuttaa paranemista. Pentutarkastuksessa eläinlääkäri saa vielä tsekata jalan. Hän kuitenkin lohdutteli, ettei ole syytä huoleen, jos pentu alkaa käyttää jalkaa nopeasti normaalisti.

Tänään pennuille avautui kokonaan uusi maailma, kun pääsivät ekaa kertaa ulos. Alkuihmettelyn jälkeen uskallettiin jo leikkiä ja lopuksi porukka nukahti yhteen myttyyn.

Tulevalla viikolla meillä aukeaakin sitten jo ovet vieraille. Kiva päästä tutustumaan tuleviin koteihin.:)

Alla kuvia ja video ulkoa. Mukana myös vihdoin pentujen viralliset nimet. Teemana edelleen musiikki. Tällä kertaa bändin sijaan valitsin juhlavuoden kunniaksi vuoden -98 biisit. Meidän eka schape Kepe tuli taloon 1998 eli kaksikymmentä vuotta sitten.